>>648981
ADHD:n takia en näemmä osaa lukea. Luin jostain syystä että olet ostamassa.
>Mikään ala ei kiinnosta
Ei sen tartte kiinnostaa, ei töihin mennä sen takia että se on hauskaa. Sinne on pakko mennä ettei tartte tuskailla rahan puutetta ja tuntea epävarmuutta siitä miten vitussa pystyy maksamaan vuokran jne. Mutta sit kun sitä on hetken tehnyt niin siihen tottuu. Ei sun tartte hakea rakettikirurgiksi vaan kaikki aloitustason duunit on hyviä ekoja työpaikkoja, talon sisäisillä siirroilla pääsee helposti nousemaan siitä ekan työtehtävän hommasta johonkin hauskempaan sit kun tietää mitä hakee enempi. Ei toi ole sellasta että jokaiselle on valmiit vastaukset vaan pitää tehdä ja kattoa. Pahin mitä voi käydä on että koeajan perusteella puretaan tai että joku sanoo ei.
Se on musta ihan tyhmää nykypäivän huuhaata että kaikkien pitäs olla kouluttautuneita ja määrätietoisia 30kytkymppisinä kun se luo sen tuntuman että kaikkea pitäs olla ja sais olla mutta sit oikeassa maailmassa homma on tosi eri, on monesti pakko ottaa mitä saa ja kattoa mihin se vie.
Ymmärrän sun tuskan, vaikken itse ollut työtön niin pitkään niin lopulta kuitenkin se tilanne oli että menin ekaan työhöni 23-vuotiaana vasta oltuani käytönnässä työtön siihen asti. Menin itsekin itkien ja potkien duuniin mutta jostain se raha piti saada ja toi oli just siihen aikaan kun tehtiin se hieno temppu että sossu ei maksa enää kaikkea vaan kelalta piti hakea yhtäkkiä puolet. Kelalta rahaa ei saanut niin helposti, piti tehdä kaikki työvoimatoimiston pelleily ja jatkuvasti oli epävarmuutta tuleeks se raha vai ei. Siinä kohtaa mä päätin että oli mikä oli, pakko koittaa hakea jotain koska se epävarmuus siitä kun pitää olla noitten virastojen armolla oli omalle stressitasolle liikaa. Totta kai tein ekassa duunissa paljon tyhmyyksiä, olenhan mä tämmöinen mitä olen, mutta oltuani siellä hommissa sen 3kk niin huomasin ettei tässä mitään hätää oikeastaan ole. Koko paska muuttuu rutiiniksi ja sitten ei enää oikein pysty ajatella sitä että vittu oon loukussa töissä, musta sellasessa suorittavan tason duunissa just parasta oli se ettei tarttenut osata hirveästi mitään ja ei tullut haastavia tilanteita eteen missä piti osata jotain. Sain aika rauhassa oppia yksinkertaisia juttuja oman aikanu ja hyväksi se oli. Toki hyvähän mä olen omia asioitani sohimaan, sille en voi mitään, mutta olin mä ainakin sen pari vuotta kunnollinen.